150-vuotiaan Puikkarin Renkun ajan tarinaa

Hillitystä charmista harkitun rappion kautta kristallikruunujen loistoon

Joulukuun 12. päivänä 150 vuotta täyttäneen Kuopion Original Sokos Hotel Puijonsarven historiassa on koettu varsin värikkäitä vaiheita. 1970- ja 1980-luvuilla hotellin vanhimmassa puuosassa toiminut, kansan suussa Renkkuna tunnettu Kaupunginhotelli sai legendaariset mitat asiakkaiden mielissä, eivätkä tuon ajan työntekijätkään ole Renkkua unohtaneet. Synkät ennusteet puutalon kohtalosta eivät onneksi toteutuneet. Juhlatilan valot loistavat puolentoista vuosisadan jälkeen kirkkaampina kuin koskaan.

Kirka, Irwin, Tapani Kansa, Danny, Popeda, Sleepy Sleepers, Sielun Veljet, Juice Leskinen, Dingo, Lapinlahden Linnut… Kautta maan Renkkuna tunnettu Kuopion Kaupunginhotelli oli 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa kautta maan tunnettu viihdekulttuurin keskus ja ”Suomen rock-aatelin mieluisin esiintymispaikka.”

Renkun viimeisestä illasta tulee uuden vuoden yönä kuluneeksi jo 38 vuotta, mutta tarinat elävät edelleen niin asiakkaiden kuin silloisten työntekijöiden parissa.

– Se oli loistavaa aikaa. Meillä oli mahtava työyhteisö. Kaikki olivat toistensa tukena niin huonoina kuin hyvinä hetkinä. Oltiin yhtä suurta perhettä. Yhteishenkeä kuvastaa hyvin se, että neljän vuosikymmenen jälkeen pidämme edelleen yhteyttä toisiimme, 1970- ja 1980-luvuilla Renkussa työskennelleet Kari ”Skipi” Happonen, Anna-Liisa Flink, Taimi Tamminen, Harri ”Kalle” Ämberg, Harri Vauhkonen, Matti Koski, Pentti Lipponen ja Eero Soininen muistelivat tapaamisessaan aiemmin tänä vuonna.

Paikka, johon oli pakko päästä

Ravintolat olivat vielä 1980-luvulla normaalisti auki yhteen asti yöllä. Kaupunginhotelli oli ensimmäinen paikka, joka sai poikkeusluvalla tiettynä viikonloppuna viihdyttää asiakkaitaan aamuneljään saakka.

– Lupa annettiin vain yhdelle ravintolalle kerrallaan. Viikonloppuisin Renkussa juhli yli tuhat ihmistä. Jos ei päässyt ovesta sisään, moni käytti kulkureittinä naisten wc-tilojen ikkunaa. Ravintolaan tultiin jo heti alkuillasta ja jaksettiin valomerkkiin saakka. Kaikki sen ajan kuumimmat tähdet esiintyivät Renkussa, joten se oli paikka, johon oli pakko päästä, porukka kuvaili.

– Kun Renkku suljettiin aikaisemmin ja Puijonsarvella oli lupa pidennettyyn aukioloon, lähdettiin esiintyjien kanssa kadun toiselle puolelle juhlimaan ja kiivettiin paloportaita pitkin sisälle kilpailijan leiriin. Illan tienesti kului siinä saman tien. Irwinin kanssa mentiin myös hotellihuoneeseen pelaamaan korttia pitkälle aamuun, miehet muistelivat.

Nuorista kavereista oli hienoa, kun pääsi tapaamaan julkimoita, sai omaa rahaa ja huikeita muistoja.

– Kotona ei tykätty, kun olin 16-vuotiaana Renkussa soittamassa levyjä ja tiskijukan tehtäviin kuului myös stripparin esiintyessä valon näyttäminen. Äiti kävi antamassa palautetta pomolle asiasta, Eero kertoi.

Perhepiirissä ei arvostettu myöskään Anna-Liisan työtä.

– En tiennyt mistään mitään, kun aloitin, mutta nopeasti sitä oppi – myös sen, että tarjoilijan työ oli tuohon aikaan huonomaineista hommaa. Itse tykkäsin työstäni, mutta anoppi ei voinut sietää sitä, että olin tällaisessa paikassa töissä.

Sukupolvi toisensa jälkeen hankkinut elämänkokemuksia

Savon Sanomat uutisoi 2.1.1986 Renkun viimeisen illan päättäneen jo 1870-luvulla alkaneen hotelli-ravintolan maineikkaan historian. ”Hillitystä charmista harkittuun rappioon” -otsikolla varustetussa artikkelissa kerrottiin, että ”Kuopion kuulu Renkku itki, nauroi ja rokkasi uuden vuoden yönä. Talovanhus eli ikimuistoiset viimeiset hetkensä suruliputettuna ja seppelöitynä. Kuopion Kaupunginhotelli lopetti toimintansa ja samalla Kuopio menetti valtakunnallisestikin merkittävän kulttuurikohteen.”

Jo aiemmin marraskuussa maakuntalehdessä pohdittiin, miten ylipäätään joku paikka voi pysyä pystyssä yli sata vuotta ”niin kuin tämä herrojen susiteetti ja rahvaan Renkku on tehnyt. Yksinkertaisin selitys kai olisi, ettei tupajumi ole viihtynyt patarummun jyskeessä.” Samaisessa jutussa todettiin, että ”sukupolvi toisensa jälkeen on vuoden 1873 joulukuun jälkeen käynyt hankkimassa Maaherrankatu 5:stä elämänkokemuksia. Seurahuoneen aikana ilo oli varattu ns. paremmille piireille, mutta myöhemmin on suuresta salista löytynyt tilaa muillekin. Viimeisenä hyvänä työnään Renkku on avannut sylinsä kaikkein nuorimmille ja kova-osaisimmille – opiskelijoille.”

Talovanhus elää ja voi hyvin

Vanhasta Seurahuoneesta/Kaupunginhotellista/Renkusta puhuttiin menneessä aikamuodossa ja sen ennustettiin lahoavan paikalleen käyttökelvottomana, tyhjänä ja hylättynä. Rakennuksen kohtalosta käytiin kiivaita keskusteluja kaupunginvaltuustoa myöten. Kiista ratkesi, kun kiinteistölle annettiin korkeimmassa oikeusistuimessa virallinen suojelupäätös.

56 miljoonan markan remontin jälkeen hotellin tarina jatkui uuden omistajan luotsaamana Grand Hotellina. Vuoden 1990 alussa Grand Hotelli yhdistettiin viereiseen Sokos Hotel Puijonsarveen liiketoimintakaupalla. Renkun kuuluisaan saliin avattiin Night Club, joka oli 18 vuoden ajan Kuopion toimivin parisuhdealusta, takavuosien Tinder livenä.

Vuonna 2018 historiallinen Seurahuoneen sali sai Osuuskauppa PeeÄssän 10 miljoonan euron investoinnin turvin uuden elämän tapahtumatalona. Talovanhus elää ja voi hyvin kristallikruunujen loisteessa.

Teksti: Kristiina Tammitie | Kuvat: Pentti Vänskä