Erkki Huttusen kädenjälki näkyy Vaakunassa kaikkialla

Maailmaa nähnyt arkkitehti Erkki Huttunen suunnitteli Vaakunan rakennuksen sen viimeistä yksityiskohtaa myöten. Vaakuna–Sokoksen rakennus on funkistyylin taidonnäyte ja arkkitehdin päätyö Helsingissä.

Maailmaa nähnyt arkkitehti Erkki Huttunen suunnitteli Vaakunan rakennuksen sen viimeistä yksityiskohtaa myöten. Vaakuna–Sokoksen rakennus on funkistyylin taidonnäyte ja arkkitehdin päätyö Helsingissä.

Rakennuksen valmistumishistoria on siitä omaleimainen, että perustamistöiden (1939) ja rakennuksen valmistumisen (1952) väliin jäi sota-aika ja sitä seurannut pula materiaaleista.

Funkisosuuskauppojen isä

Erkki Huttunen valmistui Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolta vuonna 1927. Valmistumisensa jälkeen hänet palkattiin SOK:n rakennusosastolle tuntipiirtäjäksi. Huttusen ensimmäisiä töitä rakennusosastolla leimaa vielä uusklassinen tyyli. Vuonna 1930 suunnitellut Rauman konttorirakennus ja Viipurin mylly ovat jo selvästi funktionalistista tyylisuuntausta edustavia. Huttusen uran merkittäviä töitä ovat SOK:n vuosina tehdyt funktionalistista arkkitehtuuria edustavat liikerakennukset. Eri puolelle Suomea 1930-luvulla kohonneet laatikkomaiset "funkisosuuskaupat" olivat hänen kehittämänsä uusi rakennustyyppi.

Uniikkeja yksityiskohtia

Helsingin Sokos-talon hahmottelu aloitettiin Erkki Huttusen arkkitehtitoimistossa jo vuonna 1938. "Elielsaarismaisen" perinteen mukaan arkkitehti Huttunen suunnitteli hotellin ja ravintolan huonekaluja ja pienintä yksityiskohtaa myöten. Ainoastaan valaisinten osalta hän antoi suunnitteluvapauden ystävälleen, yhtiökumppanilleen, muotoilija Paavo Tynellille. Olympiavuonna 1952 auennut Vaakuna oli teknisesti ja taiteellisesti aikansa arkkitehtuurin merkkitapaus.

Maaliskuussa 1947 pystyttiin avaamaan ravintola Vaakuna, jonka yhteyteen Huttunen piirsi ulkoilmaterassin avautumaan pääkaupungin kattojen ylle. Huttunen suunnitteli myös ainutlaatuisen elokuvakabinetin, jossa katseltiin elokuvia ruokailun yhteydessä, sekä pienen parturin työtilan. Siksi tänäkin päivänä museoviraston suojelemassa rakennuksessa kyseisen kabinetin ovessa lukee "Parturi", vaikka tilaa kutsutaankin arkkitehdin mukaan Huttuseksi.

Kaksoisovien kautta puvut pesulaan

Original Sokos Hotel Vaakunan tiettyjen hotellihuoneiden kuperilla ovilla on myös oma Huttus-tarinansa. Arkkitehti oli amerikanmatkallaan nähnyt hotellihuoneessa kaksoisovet, joiden sisään asiakas saattoi jättää housunsa pesetettäviksi. Näin hotellipalvelu pystyi noutamaan pyykit häiritsemättä asiakasta. Huttunen pani paremmaksi ja suurensi Vaakuna-hotellin ovien "sisätilaa", jotta sinne mahtuivat housujen lisäksi myös puku ja kengät noutoa odottamaan.

Hotellin vastaanottoaulassa voi ihailla edelleen Erkki Huttusen suunnittelemia jylhiä nojatuoleja. Sinisellä nahalla verhottujen tuolien rivistöä valaisevat Paavo Tynellin messinkivalaisimet. Lasikupolikaton alla oleva reliefi pilvineen ja rauhankyyhkyineen on taiteilija Gunnar Finnen käsialaa. Myös Finnen Groteski-veistos seisoo yhä aulan alkuperäisen suihkulähteen keskellä.

Hotellin julkisivu on tummanharmaata graniittia. Nykyisen pääsisäänkäynnin kohdalla voi hetkeksi pysähtyä ja antaa katseen kiertää kahden graniittipaaden varassa lepäävän valtaisan lipan yksinkertaisessa jyhkeydessä. Koristelematon katos on funktionalistin taidonnäyte sateensuojasta.

Rakennuksen ikkunapuitteet arkkitehti halusi tehtävän amerikkalaisesta männystä. Tilattua materiaalia sisältänyt laivalasti upposi sodan aikana. Kotimaisen männyn käyttö korvaajana olisi ollut oksaisuuden vuoksi ongelmallista, mutta Huttunen kehitti puunjalostusyhtiön kanssa menetelmän, jolla kotimainen honka saatiin toimimaan amerikkalaisen pitch-pine-männyn korvikkeena.

Vaakunan funkisrakennus valmistui sotien takia lopullisesti vasta vuoden 1952 olympialaisiin. Siihen mennessä rakennuksen suunnitellut arkkitehti oli ehtinyt toimia jo miltei vuosikymmenen ajan Rakennushallituksen pääjohtajana. Hallinnolliset tehtävät veivät suuren osan Huttusen työajasta, ja suunnittelutehtävät jäivät vähemmälle.